On aika julistaa koulurauha – nyt, ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Opettajien työtaakka on kasvanut sietämättömäksi ja heidän roolinsa on muuttunut tavalla, jota harva osasi ennakoida. Keskustellessani opettajien kanssa kuulen toistuvasti samaa: opetustyö ei ole enää vain tiedon jakamista ja oppimisen tukemista. Se on jatkuvaa yhteydenpitoa vanhempiin, joiden vaatimukset kasvavat vuosi vuodelta.
Arvosanoista valitetaan, opetuksen tasoa kyseenalaistetaan ja koulun auktoriteettia murennetaan. Samalla oppilaiden käytös karkaa käsistä. Koulun pitäisi olla oppimisen paikka, mutta siitä on tullut areena, jossa opettaja joutuu jatkuvasti puolustamaan oikeuttaan opettaa. Missä on kunnioitus? Missä on vastuu?
Aikanaan hyvät käytöstavat ja toisten arvostus opittiin kotona. Nyt näyttää siltä, että koulun odotetaan hoitavan myös kasvatuksen. Vapaa kasvatus on mennyt liian pitkälle – ja seuraukset näkyvät. Minä ensin -ajattelu ei johda hyvään. Itsevarmuus ja karisma eivät tarkoita itsekkyyttä ja piittaamattomuutta.
Omalta kouluajaltani muistan opettajat, jotka uskalsivat vaatia, mutta myös kannustivat ja iloitsivat oppilaidensa menestyksestä. He tunsivat ylpeyttä työstään ja heidän osaamistaan arvostettiin niin koulussa kuin kodeissakin. Näin ei enää ole.
Opettajien arvostus on palautettava – ei pelkästään heidän itsensä vuoksi, vaan koko yhteiskunnan parhaaksi. Sivistys on Suomen menestyksen kulmakivi. Jos haluamme säilyttää asemamme koulutuksen kärkimaana, meidän on tuettava niitä, jotka tätä työtä tekevät. Kunnissa ja valtakunnallisella tasolla on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Hallituksen on nostettava opettajien asema yhdeksi koulutuspolitiikan keskeisimmistä painopisteistä.
Opettajat ovat tämän maan tulevaisuuden rakentajia. On meidän vastuullamme varmistaa, että he voivat tehdä työnsä arvostettuina ja tuettuina.
Hannu Räty
Alue- ja kuntavaaliehdokas (KOK)
Lisää kommentti
Kommentit